Harmittaa. Kuvattuna löytyy, muokattuna ei. Lykkään nukketalojuttuja aina vain eteenpäin: No jos ensi vuonna alan sitten vähän paremmin päivittää, olisi taas koko talvi tässä aikaa kuvata ja syksykin...
Sanoin samaa jo viime vuonna -.-
Ei kelpaa Mabi ja hartsinuketkaan enää tekosyyksi, kun ihan yhtä vähällä huomiolla ovat olleet :I
Harmittaa, kun liityin facebookissa nukkekotiharrastajien ryhmään. Joka päivä ihmiset lisäilevät
ryhmän seinälle kuvia taloistaan ja tavaroistaan ja kaikesta hienosta <___<
En ole tätä omaa blogiani viitsinyt siellä edes mainostaa, kun tuntuu niin huonolta.
Harmittaa kun omassa päässäni tarinat vaikuttavat aina niin hyviltä ja selkeiltä ಠ_ಠ
Mutta kun alan kirjoittamaan puhekuplia, joko ylianalysoin yksittäisiä sanoja (ja vaihdan synonyymiä kymmenen kertaa) tai sitten vedän vahingossa mutkat suoriksi ja unohdan mainita jotakin olennaista. Puhekuplavaiheessa myös usein ajatus katkeaa, tai huomaan että johonkin väliin olisi tarvinnut kuvan lisää.
Laiskana & kärsimättömänä kuitenkin jatkan hommaa, huomatakseni valmiista tekeleestä että tarina hyppii kummallisesti. Tuntuu tarhaikäiseltä: "Sitten nää menis tonne ja tekis näin, ja sit ne sanois niin ja sit ne tulis taas takasin tähän ja sitten..."
Harmittaa myös kaikki random romut. Kun kuvaussessiot alkoivat, Cimillä ja Angelilla ei ollut vielä kovin paljoa omaisuutta, niinpä tungin niille kaiken kokoluokkaan tarkoitetun ihan vain filleröintimielessä. Kuitenkin, kun nukkisjuttujen olisi tarkoitus olla sarjakuvan (joka ei valmistu koskaan) spinn-off, monet, monet, MONET tavarat ovat aivan turhia ja jopa älyttömiä. Mutta koska ne nyt kuitenkin ovat jatkumossa (koska bling-bling joka lihapullaan) tuntuisi myös tyhmältä alkaa niitä karsimaan.
Ja harmittaa, kun koko talo tuntuu vähän samalta. Tekisi aivan valtavan kovasti mieli aloittaa ihan alusta. Tyhjentää talo, repiä tapetit irti, roskata se, kuvata KAIKKI uudestaan. Jos tällä kertaa vähän paremmin suunniteltuna, fiksummilla repliikeillä, ilman tarpeetonta romua ja muutenkin paremmin. Mutta sitten taas iskee laiskuus... en hitto vieköön tee uudestaan jotain sadan kuvan joulutarinaa O___O Sitäpaitsi se on mielestäni tarinoista hienoin (ei paljoakaan kummallista hyppelyä esimerkiksi) enkä tietenkään voisi liittää sitä uusien kuvausten sekaan, kun tapetitkin välissä vaihtuisivat <___<
(en pidä lähinnä olohuoneen tapetista. Se meni laittaessa kovasti ryppyyn, ja kiiltää ikävästi kuvatessa)
Joten en sitten tiedä... -.- Kai se on näillä mentävä. Tehtävä parhaansa taas tästälähin. Jos sitä joskus kehtaisi mainostaakin tätä jossain... siis muualla kuin ohimennen ihkugaltsussa <___<
Ps. Harmittaa... tai hävettää myös kun joku tuttu sitten käy lukemassa tätä. Yritän pitää blogin vähänniinkuin lapsiystävällisenäkin, mutta kun sain kuulla mm. 10-vuotiaan sukulaispojan käyneen lukemassa tätä mummonsa kanssa... uh oh. Kaikki satunnainen pervostelu tarinoissa (ja extrakuvissa) kuitenkin tapaa liittymään Wraasuun, joten sitä on hyvä syyttää tässä kohtaa :D (vaikka itsehän olen nekin jutut lisännyt...)
Pps. Harmittaa myös Cimin rooli tarinoissa. Jotenkin olen onnistunut tekemään siitä aikamoisen pirttihirmun? Aina valittamassa jostakin ja juoksuttamassa Angelia =___= Ei sen ihan niin pitänyt mennä...
Tämä saattaa osittain johtua siitä, ettei vielä ole ihan suoraan kerrottu erästä pikku yksityiskohtaa Angelista~
Mikä selittää sen, miksi Cim hyvin paljon löhöää laiskana sillävälin, kun Angel kokkaa ja tiskaa ja pyykkää ja siivoaa jne. Ja kanniskelee jääkaappeja :D
